Elävä ravinto

Infusoriat

Niitä kutsutaan myös siliaateiksi tai infuusioeläimiksi.

Nämä ovat pieniä yksisoluisia organismeja, jotka ruokkivat bakteereja. Siksi niitä esiintyy vesissä, joissa jokin orgaaninen aines makaa ja mätänee. Kun akvaarion vesi muuttuu maidonvalkoiseksi tai harmahtavaksi, esimerkiksi kun akvaario kypsyy, bakteerikasvun sanotaan usein samentavan veden. Itse asiassa näet infusoriat, jotka ruokkivat bakteereja.

Infusoriat sopivat juuri kuoriutuneiden poikasten ensimmäiseksi ruoaksi. Niiden koko on sopiva ja ravintosisältö hyvä. Infusoriat eivät saastuta vettä, sillä ne pysyvät hengissä, kunnes poikaset syövät ne.

Kaikissa istutetuissa akvaarioissa on jo infusoria. Akvaarioissa, joissa on monia kasveja, poikaset voivat selviytyä akvaariossa jo asuvilla infusorioilla. Jos suodatin suodattaa liian tehokkaasti, se poistaa myös infusoriat.

Kun kasvatat taistelukalan poikasia, käytät usein pelkistettyä poikasakvaariota ilman kasveja. Silloin tarvitset infusoriaviljelmän, jolla voit ruokkia poikasia.

• Wikipedia: ripsieläimet ^(wp)

Kulttuurin aloittaminen

Aloitusviljelmää ei tarvita. Täytä lasi 1–2 litralla vesijohtovettä. Lasissa tulee olla jonkinlainen kansi, jotta vesi ei putoa alas. Pudota lasiin pala raakaa perunaa (ilman kuorta). Voit käyttää myös palaa banaaninkuorta, joka on huuhdeltu ja sitten kuivattu.

Aseta lasi pimeään paikkaan huoneenlämpöön tai hieman lämpimämpään. Jätä lasi tähän paikkaan muutamaksi päiväksi.

Kun vesi on muuttunut harmaaksi tai valkeaksi, se johtuu infusoriasta. Poista perunan/banaanin kuori. Kulttuuri on valmis.

Nyt voit ottaa vettä ja infusorioita pipetillä tai ruiskulla ja tiputtaa niitä poikasakvaarioon.

Syötä infusorioita muutamalla tippalla rasvatonta maitoa pari kertaa viikossa, niin ne eivät kuole sukupuuttoon. On hyvä pitää kahta viljelmää samanaikaisesti ja aloittaa ne muutaman päivän välein.

Mikromadot

Tieteellinen nimi: Panagrellus redivivus, syn.: Panagrellus silusiae. Englanninkielinen nimi on microworm.

Kutsutaan myös "mikromatoksi", "micromakk" tai "micromakk". Nämä ovat litteitä matoja; pieniä, valkoisia pilkkuja, jotka ovat 0,5-2 mm pitkiä ja 0,05 mm paksuja. Luonnossa ne ovat hajottajia, jotka elävät maaperässä.

Kuten taistelukalat, mikromadot viihtyvät ja lisääntyvät parhaiten 25–28 celsiusasteessa. Toisin kuin taistelukalat, ne selviävät pakkasista.

• Wikidata Panagrellus redivivus ^(Wikidata)

Kulttuurin aloittaminen

Näiden kasvattamiseksi tarvitset aloituskulttuurin. Kun sinulla on aloitusviljelmä, loppu on helppoa.

Etsi sopivan kokoinen kannellinen astia. Itse käytän lounaslaatikon kokoista muovilaatikkoa.

Tee jauhoista ja vedestä puuro, joka peittää laatikon pohjan. Voit käyttää mitä tahansa jauhoja tai muroja (ilman hedelmiä, sokeria ja vastaavia). Pidän parempana kauraleseen ja vehnäjauhojen sekoitusta. Mikromato pitää kovasti vehnäjauhoista, ja kauralese tekee seoksesta vähemmän tiivistä.

Tee kanteen kaksi tai kolme reikää. Jos huonekärpäs houkuttelee munimaan näissä, saat bonuksena toukat. Voit antaa niitä akvaarion isommille kaloille.

Lisää puuron joukkoon alkupala ja ripottele koko päälle pari pientä ripaus kuivahiivaa. Mikromato leviää nopeasti. 1-7 päivän kuluessa (riippuen lämpötilasta, kosteudesta jne.) niiden olisi pitänyt levitä koko laatikkoon. Säilytä viljelmä huoneenlämmössä. 25 astetta on ihanteellinen.

Kun mikromadot kukoistavat, ne ryömivät ylös laatikon seiniä pitkin. Kaavi seinämille nousseet madot sormella ja huuhtele sormi akvaarion vedessä. Mikromadot vajoavat alaspäin. Jos madot saavat aikaa piiloutua soraan, vain pohjaeläimet voivat syödä niitä. Siksi se voi olla etu paljas lasipohja akvaariossa, kun kasvatetaan poikasia.

Mikromatot voivat selviytyä yli 24 tuntia akvaariovedessä.

Jos kulttuuri kukoistaa, puurosta tulee lopulta nestemäisempi. Sitten sinun on lisättävä lisää jauhoja.

Ripottele viljelmän päälle 1-3 ripaus kuivahiivaa 1-3 kertaa viikossa riippuen siitä, kuinka voimakasta mikromatojen tuotantoa haluat.

Tuotanto voi laskea yhtäkkiä rajusti. Siksi voi olla viisasta käyttää kahta kulttuuria kerrallaan, jotka alkavat muutaman viikon välein. 4-6 viikon kuluttua viljelmä alkaa haistaa ja kannattaa aloittaa uudella.

Artemia

Englanniksi: brine shrimp

Artemia on hieman vaativampaa elävää ravintoa, joten sitä käyttävät etenkin huolelliset kasvattajat. Voit ostaa artemian kuoriutumattomia munia eläinkaupasta. Kasvatusta varten sekoitetaan suolavesi oikeassa suhteessa ja asetetaan 2–3 litran astia valonlähteen alle. Vesi pidetään liikkeessä ilmakivellä.

Kulttuurin aloittaminen

Tarvitset:

• Astia, esimerkiksi pakasterasia tai lasipurkki.
• Artemian munia.
• Ilmapumppu ja ilmakivi.
• Suolapitoisuusmittari. Akvaariokaupoissa myydään useita malleja; halvin sopii tähän tarkoitukseen.
• Voimakas pieni valonlähde, esim. pöytälamppu.
• Akvaariosuolaa.
• Ruisku.

Artemia viihtyy parhaiten suolapitoisuuden ollessa 6–10 prosenttia, joten sekoita huoneenlämpöistä vettä ja akvaariosuolaa, kunnes suolaisuusmittari näyttää noin 8 prosenttia. Lisää joukkoon ripaus tai kaksi artemian munia ja aseta ilmakivi astian pohjalle veden liikuttamiseksi.

Pidä silmällä lämpötilaa. Optimaalinen lämpötila on noin 28 °C, jolloin suurin osa munista kuoriutuu 24 tunnin kuluessa. Jos lämpötila on niinkin alhainen kuin 21 °C, kuoriutuminen voi kestää puolitoista kertaa kauemmin. Jos lämpötila nousee yli 30 °C, osa artemiasta voi alkaa kuolla.

Munat vajoavat pohjalle ja pysyvät siellä kuoriutumiseen asti. Kuoriutuessaan artemiat nousevat valoa kohti ja kerääntyvät pieneksi parveksi. Munankuoret jäävät pohjalle tai kelluvat keskellä veden pintaa.

Aseta sitten ruisku säiliön reunaa vasten ja ime eläviä suolavedessä olevia katkarapuja. Nyt voit antaa ne suoraan taistelukalanpoikasille. Jos haluat mahdollisimman vähän suolaa poikasakvaarioon, voit huuhdella artemiat kahvisuodattimessa ennen kuin imet ne uudelleen ruiskuun ja annat poikasille.

Lisää uudet munat sitä mukaa kun vanhat kuoriutuvat. Kun astian pohja alkaa "likaantua" vanhoista munankuorista, on aika tyhjentää koko astia ja aloittaa alusta. Kuten useimmissa kulttuureissa, voi olla kannattavaa, jos kaksi tai useampi toimii rinnakkain. Tämä ei ainoastaan takaa poikasille tasaisempaa ravinnonsaantia, vaan voi myös pelastaa tilanteen, jos jokin viljelmistä epäonnistuu huonoon aikaan.

• Wikidata: suolavedessä katkarapuja ^(Wikidata)

Banaanikärpäset

Tieteellinen nimi: Drosophila melanogaster

Nämä ovat erittäin ravitsevia ja oletettavasti helppoja kasvattaa, jos saat käsiisi aloituskulttuurin. Kokonsa vuoksi ne sopivat aikuisten kalojen rehuksi. Saatavilla on raajareilla siiveillä varustettu variantti, jotta sinun ei tarvitse saada taloa täynnä kärpäsiä. Itselläni ei ole kokemusta banaaniperhoista, joten siihen et löydä reseptiä täältä.

• Wikipedia: banaaniperho ^(wp)

Etikka

Tieteellinen nimi: Turbatrix aceti, syn.: Anguillula aceti

Elävä ravinto, jota on helppo kasvattaa aloitusviljelmästä. Se sopii suurempien kalojen ruokintaan. En kirjoita tästä syötteestä enempää, voit lukea siitä lisää osoitteessa

• Wikidata: Turbatrix aceti ^(Wikidata)

Vesikirput (Daphnia)

Daphnia-sukuun kuuluvia vesikirppuja on käytetty akvaarioiden elävänä ravintona jo pitkään.

• Wikipedia: Daphnia ^(wp)

Moina

Moina on Aasiasta peräisin oleva vesikirppu, josta on tullut suosittu viime vuosina.

Rataseläimet

Rotiferit ovat tulleet akvaarioteollisuudelle äskettäin, ja niitä käytetään ravitsevampina korvikkeena infusorioiden korvaajana. Haittana on, että tarvitset aloituskulttuurin.

• Wikipedia: rotiferit ^(wp)

Hyönteiset

Hyttyset ja pikkuperhot voivat olla tervetullut muutos lihansyöjäkalojen ruokalistalle. Elävät hyönteiset ovat tietysti etusijalla. On totta, että tietyt kalat voidaan saada ottamaan kuolleita tai tajuttomia yksilöitä, mutta niiden on oltava tuoreita. Joten jos olet intohimoinen hyttysenmetsästäjä, voit onnistuneesti yhdistää akvaarioharrastuksen tähän.

Katso myös alempana oleva kohta Luonnosta kerätty ravinto.

• Wikipedia: hyönteisiä ^(wp)

Hyttysen toukat

Hyttysen toukkia voi ostaa elävinä, jäädytettyinä tai kuivattuina akvaariokaupasta. Yleisiä tyyppejä ovat mustat, punaiset ja valkoiset toukat.

Jos ostat eläviä hyttysen toukkia, sinun on varmistettava, että ne kaikki ovat todella elossa. Jos joukossa on kuolleita ja homehtuneita toukkia, sieni voi levitä taistelukalaan ja aiheuttaa nopeasti ongelmia.

Jotkut ihmiset "kasvattavat" hyttysen toukkia itse asettamalla ämpäriin vettä verannalle kesäkuukausina. Veteen voi kuitenkin ilmaantua monenlaisia eliöitä, joten en suosittele tätä menetelmää, enkä osaa arvioida tartuntariskiä (ks. Luonnosta kerätty ravinto). Olen kokeillut 10 litran vesiämpärillä, mutta tämä ei houkutellut mitään elävää. Ehkä vesi ei ollut tarpeeksi ravitsevaa, ehkä kymmenen litraa on yksinkertaisesti liian vähän, tai ehkä verantani oli hieman liian kaukana pensaasta (korttelin 3. kerros). (Huomautus itselle: On aika yrittää uudelleen.)

• Wikipedia: hyttysiä ^(wp)

Varoitus punaisista hyttysentoukista

Punaiset hyttysen toukat aiheuttavat ihmisille allergioita joidenkin niiden sisältämien hemoglobiiniaineiden (erytrokuroriini) vuoksi. Käytä siksi käsineitä tai pese ainakin kätesi huolellisesti niiden käsittelyn jälkeen. Vältä käsien laittamista akvaarioon muutaman ensimmäisen tunnin ajan punaisten hyttysen toukkien ruokinnan jälkeen.

Varo myös, ettet hengitä pakastekuivattujen punaisten hyttysten toukkien pölyä, äläkä käytä ilmapumppua akvaarioissa, joissa on ruokittu punaisia hyttysen toukkia. Pidä ne poissa lasten ulottuvilta äläkä anna lasten käsitellä niitä. Jos pakastettuja punaisia ​​hyttysen toukkia pidetään liian lähellä pakasteruokaa, pakasteruoka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Luonnosta kerätty ravinto

Kesällä voit löytää monia outoja olentoja ympäröivästä vedestä ja puroista. Voi olla houkuttelevaa kerätä ruokaa kaloille. On hyvä muistaa, ettet voi tietää, mitä mikro-organismeja ja loisia ravinnon mukana tulee tai miten ne vaikuttavat kaloihin ja akvaarioon.

Jos keräät esimerkiksi ravintoa joesta, joka sisältää lohiloisen Gyrodactylus salaris, akvaarion kalat voivat saada tartunnan. Norjan luonnossa on runsaasti ripsieläimiä, bakteereja, nilviäisiä, viruksia ja hyönteisloisia, jotka voivat hyökätä kalojesi kimppuun. Varo myös sudenkorennon toukkia, ne ovat ahneita saalistajia, jotka syövät kalasi, jos kalasi eivät syö ne ensin.

Sen sanottuani on Vesimittarit ^(wp) ja monet muut melko suuret vesihyönteiset, jotka ovat erittäin suosittuja hieman suurempien metsästyskalojen, kuten esim. skalaarit.