Labyrinttikalat

Taistelukala kuuluu labyrinttikalojen ryhmään. Labyrinttikalat muodostavat neljä Afrikassa ja Aasiassa elävää kalaheimoa. Ryhmä on 50–60 miljoonaa vuotta vanha, ja siihen kuuluvat muun muassa rihmakalat. Heimoja ovat Anabantidae, Belontiidae, Helostomantidae ja Osphronemidae.

Taistelukalat kuuluvat perheeseen Belontiidae. ”Anabantideja” käytetään usein labyrinttikalojen yleisnimityksenä, ja Anabantidae-heimoon viitataan joskus taistelukalojen heimona, vaikka tämä on epätarkkaa. (Sana Anabantodei muuten tulee kreikan sanasta anabaiano, joka tarkoittaa "nousua" tai "nousta". Tämä perustuu havaintoihin labyrinttikalojen noususta pintaan hengittämään ilmaa.)

Labyrintti

Syy, miksi labyrinttikalat saivat nimensä, on se, että osa niiden kiduksista on muutettu elimeksi, jonka avulla ne voivat hengittää ilmaa. Tätä elintä kutsutaan labyrinttielimeksi. Jos katsot taistelukalaa ylhäältä vedenpinnan läpi, labyrinttielimen voi erottaa pään ihon läpi.

Labyrinttikalat voivat siksi sietää alhaisia happipitoisuuksia akvaariossa, vaikka ne luonnollisesti viihtyvät paremmin happirikkaassa vedessä. Jos ilma veden pinnan yläpuolella on liian kuivaa tai kylmää tai veden pinta on likainen, labyrinttikalat voivat saada infektioita ("vilustumista") ilmaa hengittäessään. Jos labyrinttikalaa estetään nousemasta pintaan hengittämään ilmaa, se voi hukkua.

Vaahtopesä

Jotkin labyrinttikalat ovat suuhautojia. Ne vain suojaavat munia ja vastakuoriutuneita poikasia säilyttämällä niitä suussaan, kunnes ne ovat riittävän suuria selviytymään itsestään. Tämä menetelmä on yleisin suuremmissa lajeissa, kuten Betta pugnax.

Muut labyrinttikalat sen sijaan käyttävät ilmaa muuhunkin kuin hengittämiseen. Ne rakentavat kuplista pesiä, joihin ne piilottavat munat ja poikaset. Siamilaiset taistelukalat ovat yksi näistä.

Uros rakentaa ja ylläpitää vaahtopesää, joka toimii munien ja myöhemmin vastakuoriutuneiden poikasten piilopaikkana ja suojana. Vaahto varmistaa munien ja poikasten hapen saannin ja sisältää sieniä tuhoavia aineita. Hyvinvoiva taistelukalauros rakentaa vaahtopesää niin kauan kuin olosuhteet ovat sopivat.

Pesä rakennetaan juurien alle ja kasvien väliin, usein rannan tuntumaan. Akvaariossa uros rakentaa pesän mieluiten kelluvien kasvien tai muiden vedenpinnalla rauhallisessa paikassa lepäävien lehtien alle. Puolikas ylösalaisin kelluva styroksimuki on yleensä varma valinta.

Naaran läsnäolo motivoi usein urosta rakentamaan aktiivisemmin. Jos pH nousee liian korkeaksi, kuplat eivät kuitenkaan kestä yhtä kauan.

Ensimmäisinä päivinä kuoriutumisen jälkeen uros nappaa poikaset, kun ne yrittävät uida pois, ja sylkee ne takaisin pesään. Lopulta uros menettää kiinnostuksensa ja antaa poikasten selviytyä omillaan.