Akvaariokalojen yleiset sairaudet
Yleiset sairaudet akvaariokaloissa
Kuva kohteesta Wikimedia Commons
Evämätä
Pitkäeväiset taistelukalat ovat erityisen alttiita tälle. Evämätä voi johtua huonosta vedenlaadusta tai muuten heikentyneestä kalan yleiskunnosta. Evät mätänevät ja hajoavat, niiden reunat muuttuvat rosoisiksi ja värit haalistuvat. Usein seurauksena on sieni-infektio. Evämätää hoidetaan suolalla ja antibakteerisilla aineilla sekä äärimmäisissä tapauksissa antibiooteilla.
Sieni-infektiot
Taistelukalat ovat herkkiä sienille. Saprolegnia ja Achlya ovat sienisukuja, jotka voivat hyökätä kaloihin. Sienihyökkäykset voivat laukaista liian nopeat/suuret lämpötilan vaihtelut tai jos kala on alttiina tartunnalle hyttysen toukat tai syömätön rehu, joka ravitsee sieniviljelmää. Voidaan laukaista myös heikentynyt yleinen kunto johtuen huono vedenlaatu, vammat tai sairaudet.
Infektio näyttää valkoiselta ”homeelta” ja esiintyy usein suun lähellä, kiduksissa tai haavoissa, esimerkiksi evämädän yhteydessä. Sitä hoidetaan suolalla ja sienilääkkeillä.
Columnaris - ("sieni" tai "suunsieni")
Yleinen kalatauti, joka voidaan helposti sekoittaa sieneen, on Columnaris. Tämän taudin aiheuttaa bakteeri Flavobacterium columnare (tunnetaan myös nimellä Flexibacter columnaris). Monet "sienilääkkeet" akvaariokaloille on itse asiassa suunniteltu taistelemaan kolonnia vastaan, koska se on niin yleinen sairaus ja koska se sekoitetaan usein sieneen. Sieni muodostaa sumumaisen valkoisen peitteen, kun taas Columnaris näkyy kaloissa pikemminkin valkoisina "syylinä". Niitä esiintyy etenkin huulissa (minkä vuoksi tautia kutsutaan joskus virheellisesti "suusieneksi"), päässä tai selässä.
Vesipöhö (engl. dropsy)
Vatsa turpoaa, usein niin paljon, että vatsan sivuilla olevat suomut tulevat selvästi näkyviin. Silmät voivat myös alkaa pullistua. (Huomaa, että monilla taistelukaloilla silmät ovat luonnostaan hieman ulkonevat.) Kalalla on tyypillinen vartalon muoto, joka on helpoin tunnistaa ylhäältä.
Tämä ei todellakaan ole sairaus, vaan oire, joka voi viitata kaikenlaisiin sisäisiin infektioihin. Sitä esiintyy yleisimmin kirjoahvenilla, karpeilla ja labyrinttikaloilla. Myös naarastaistelukalat voivat saada vesipöhön muninnan yhteydessä. Se voi olla tarttuva, mutta sen ei tarvitse olla.
Vesipöhöön on kolme pääasiallista syytä: liiallinen suolan kertyminen, pitkäaikainen oleskelu huonossa vedessä tai loisinfektioita aiheuttava väärä ruokavalio. Muita syitä voivat olla myrkytykset, sisäiset vammat ja syöpä.
Akvaristit pelkäävät ja vihaavat vatsatautia, koska kaloja ei yleensä voida pelastaa, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, että oireet ovat ilmeisiä. Voidaan joissakin tapauksissa hoitaa vahvalla suolalääkehoidolla ja mahdollisesti antibiooteilla. Tärkeintä ja vaikeinta vesipöhön hoidossa on havaita tauti ajoissa.
Jotkut akvaristit erottavat munuais- tai maksatulehduksen aiheuttaman vesipöhön muusta vatsan alueen nesteen kertymisestä.
Valkopilkkutauti (kutsutaan myös pilkkutaudiksi; englanniksi: valkotäplätauti tai ich, tieteellinen nimi: Ichthyophthirius multifiliis)
Kala muuttuu levottomaksi ja voi uida nykivästi. Kahden tai kolmen päivän kuluttua voit nähdä kaloissa paljon pieniä, valkoisia pisteitä. Nämä ovat pieniä loisia, jotka voivat levitä nopeasti kalasta kalaan. Ne hyökkäävät ihoon ja kiduksiin.
Voidaan käsitellä laimennetulla formaldehydillä (HCHO), malakiittivihreällä tai metyleenisinisellä. Akvaarioliikkeissä myydään monia valkopilkkua torjuvia tuotteita. Koska loisilla on elinkaari, mikä tarkoittaa, että ne ovat tilapäisesti immuuneja lääkkeille, hoidon tulisi kestää useita päiviä.
Valkoinen täplä on hyvä syy olla ottamatta luonnonvaraisia kaloja tai muita eläimiä suoraan luonnosta akvaarioon ilman pitkää aikaa karanteeniaika.
Samettitauti (engl. velvet; aiheuttaja Oodinium tai Piscinoodinium)
Kala näyttää olevan hienon kullanharmaan tai valkoisen pölyn peitossa. Kala voi myös hengittää raskaasti, menettää ruokahalunsa ja muuttua uneliaaksi.
Taudin aiheuttaa loinen Oodinium pillularis. Sitä voivat edistää ammoniakki, ammonium, nitriitti ja liian korkeat nitraattipitoisuudet.
Markkinoilla on lääkkeitä tähän. Hoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain, ennen kuin sisäelimiin kohdistuu hyökkäys.